Plussat ja miinukset näinkin järjettömän ammatin harjoittamiseen.
Eli miksi ja miksi ei.

Monet varmaankin kuvittelevat että roudarin homma on maailman helpoin ja hienoin homma kun näkee maailmaa, saa juoda ilmasta viinaa ja pitää hauskaa.
Osittain tuo onkin totta, mutta hommaan liittyy järjetön määrä kaikkea muutakin.
Orkesterin teknikkona on kierrettävä sen bändin kanssa myös silloin kun ei huvita ja on pidettävä huolta ryhmän ja kaluston kunnosta. Bilettämisen kanssa pitää muistaa, että omat hommat on kuitenkin tehtävä ja produktio liikutettava paikasta toiseen.
Maailmaa kyllä näkee jos väsymykseltään jaksaa kiinnostua muusta kun sen taukopaikan kahvin hinnasta.

Normaali työpäivän mitta on noin 17 tuntia. Yleensä tämän alan työ on hauskaa, mutta hauskaa siitä tekevät vain ja ainoastaan ne ihmiset, joiden kanssa tätä tekee. Ei sen sata kiloa painavan kailottimen kantaminen lumihangessa tai loskassa oikeasti oo kivaa eikä tosikon kanssa kukaan viihdy pitkään. Vaikka kuinka ois kova jätkä miksaamaan niin ei kukaan halua sen kanssa töitä tehä jos ei kaveri hymyile ollenkaan.


Seuraavassa asioita joidenka takia ei kannata ryhtyä roudariksi

huonot työajat
huonot keikat
huonot bussit
rikkinäiset laitteet
kiire
painavat laatikot

Ja sitten niitä hyviä puolia


vaihteleva työ
työtoverit
saunominen
hyvät keikat
Ja mukavien ihmisten kanssa on vaan niin pirun nasta puuhastella.


Ja seuraavassa kajarijätkän keskivertotyöpäivän kulku kotimaisessa klubirundaamisessa.

klo 10.00 herätys
klo 11.00 aamiainen jos vielä tarjolla, kuski tarkistaa nesteet bussista ja talvella käynnistää sen
klo 12.00 keikkapaikalle purkamaan
klo 13.00 pakataan bussi
klo 13.30 haetaan pop hotellilta ja siirrytään seuraavaan kaupunkiin
----------
Muutaman tunnin ajomatkan aikana soitetaan seuraavaan keikkapaikkaan ja hotelliin. Soitoilla varmistetaan kaiken olevan kunnossa.
Pysähdytään kerran tai kaksi kahville ja ehkä tankkaamaan
----------
klo 17.00 saapuminen seuraavaan kaupunkiin
klo 17.05 viedään pop hotellille ja siirrytään itse keikkapaikalle
klo 18.00 bussi purettu ja raivokas rakentaminen alkanut
klo 19.30 kaikki valmiina soundcheckia varten
klo 19.45 bändi tulee checkiin (vartin myöhässä)
klo 20.30 checki hoidettu, hotellille syömään (eka ruoka aamun jälkeen)
klo 21.30 huoneet lunastettu, syöty ja siirrytty saunaan
klo 22.30 siirtyminen keikkapaikalle
klo 23.00 keikan pitäis alkaa, odottelua......
klo 23.30 odottelua....
klo 24.00 omalle tontille, kannet auki, kanavat päälle ja pikanen mikkien tarkistus
klo 00.15 bändi lauteille ja keikka käyntiin
----------
Keikan aikana vaihdetaan katkenneita kieliä, viedään poppareille juotavaa, nostellaan kaatuneita mikkiständejä ja vastaillaan niille urpoille joilla on maailman tärkeintä asiaa ja helvetin fiksuja kysymyksiä.
----------
klo 02.00 keikka ohi, lavalle sammuttamaan vehkeet ja takahuoneeseen kyseleen tunnelmia.
klo 02.15 takahuoneessa röökillä ja kaljalla, rauhotutaan vähäsen
klo 02.45 takasin lavalle pakkaamaan soittimet
klo 03.15 lavapääty nipussa (monitorit ja soittimet)
klo 03.30 takahuoneen tyhjennys
klo 04.10 hotellilla
klo 04.30 nukkumassa
----------
ja sama uusiks. Sykli toistuu kahdesta kuuteen kertaan viikossa normirundeilla.
Ton alkupään aikataulu siihen klo 17:än asti vaihtelee täysin siirtymämatkan pituudesta.
Keskimäärin bussilla liikutaan kesäkelillä 1h15min/100km ja talvikelillä 1h30min/100km


Ei tätä kukaan tekis jos tää ei ois kivaa, mutta
toisaalta kaikki tekis tätä jos tää olis helppoo.

© Viltsu 2002-2015